Arkeen sujuvuutta tukemalla toiminnanohjausta strukturoinnilla!

Monet meitä kasvattajia ihmetyttävät ja välillä ärsyttävätkin lasten ja nuorten käyttäytymistavat saattavat johtua toiminnanohjauksen pulmista. Nepsy-lapsilla ja -nuorilla toiminnanohjauksen pulmia on lähes aina ja siksi lukuvuoden 2022-2023 aikana paneuduimme asiaan enemmän.

Tämä blogi on neljäs toiminnanohjausta käsittelevästä blogien sarjasta. Tämän blogin avulla opit tukemaan lapsen ja nuoren toiminnanohjauksen kehittymistä strukturoinnilla, eli vaiheistamalla toimintaa. Ensimmäinen blogi käsitteli toiminnanohjauksen pulmien tunnistamista sekä toiminnanohjauksen osa-alueita. Toisessa blogissa perehdyttiin nepsy-lapsen ja -nuoren toiminnanohjauksen kehittymistä auttavan aikuisen toimintaan. Blogissa pohdittiin, miten aikuinen voi tukea toiminnanohjauksen kehittymistä. Seuraavana ilmestyneen kolmannen blogin aiheena oli toiminnanohjauksen tukeminen ennakoimalla. Pääset lukemaan aiemmat blogikirjoitukset täältä: Blogi – Oppimispoluilla

Toiminnanohjauksen osa-alueita, niissä esiintyviä pulmia ja toiminnanohjauksen tukemista lapsilla ja nuorilla käsittelen laajemmin kaikille kasvattajille suunnatussa toiminnanohjauksen tukemiseen liittyvässä verkkokoulutuksessa, jossa vielä kattavammin aiheesta sekä materiaalivinkkejä. Blogini lopusta löydät linkin verkkokoulutukseen!

(Koska käsittelen blogissani lapsilla ja nuorilla ilmeneviä ilmiöitä, käytän jatkossa ilmausta ”oppija” kuvaamaan näitä aktiivisia ikäryhmiä.)

Mitä strukturointi on?

Strukturointi on arkisten toimintojen ja tehtävien jäsentämistä ja vaiheistamista.

Edellisessä blogikirjoituksessa kerroin jo vähän ennakoinnista. Myös ennakoinnissa käytettiin monesti kuvatukea. Varsinkin pienillä lapsilla on tärkeä myös strukturoida kuvatuen avulla. Nuorille ja aikuisille kannattaa käyttää kirjoitettua struktuuria tai kuvia. Pelkästään auditiivisesti, kuulon kautta tuleva ohje ei riitä.

Pieni lapsi saattaa tarvita struktuurin esimerkiksi ulkovaatteiden laittoon. Voi olla hyvä etsiä kuvat ulkovaatteista oikeassa järjestyksessä niin, että lapsi tietää, mikä vaate pitää pukea ensin, mikä sitten ja mikä laitetaan viimeisenä päälle. Eli kun huomaat, että lapsi ei itsenäisesti pue vaatteita päälle, voi kyseessä olla toiminnanohjauksen pulma, eikä niinkään muu haluttomuus laittaa vaatteita päälle. Myös se, että lapsi leikkii vaateläjän päällä, voi olla merkki myös struktuurin eli toimintaohjeen puutteesta eikä vain siitä, että lapsi ei halua pukea.

Vaatestruktuurista esimerkki.

Tässä esimerkki vaakatasossa olevasta kuvastruktuurista ulkovaatteiden laittoon liittyen. Kuvastruktuuri voi myös edetä ylhäältä alaspäin tai olla erillisinä kuvakortteina. Lapsesta voi olla myös hauskaa laittaa tarvittavat ulkovaatteet päälle niin, että aina korttipakan päällimmäinen vaate laitetaan päälle ja sitten kortin saa laittaa purkkiin. Kun pakka on hävinnyt, on vaatteetkin saatu päälle. Vaatekuvat on aikuinen laittanut korttipakkaan oikeaan järjestykseen ja näin lapsen on helppo ne pukea.

Mitä muuta voidaan vaiheistaa ja ohjeistaa?


Kuten edellisessä blogikirjoituksessa viittasin, esimerkiksi viikko- ja päiväohjelma voi olla hyvä strukturoida eli vaiheistaa. Voimme käyttää kuvia tai kirjoitettua tekstiä. Myös muut arkiset toiminnat, mitä päivä sisältää, voi olla hyvä strukturoida.

Tässä on esimerkkinä leivontatehtävä seitsemän kuvan avulla. Voit vaiheistaa kuviksi leivonnan eri vaiheet ja laittaa ohjeen esim. allekkain näkyville tai numeroiden, kuten tässä esimerkissä. Erityisesti jos lapsella tai nuorella on vaikea maistaa uusia ruokia, voi olla hyvä tehdä ohje, jonka mukaan ruoka tai leipomus valmistetaan ja sitten viimeisenä toimintaohjeena on kuva ruokailusta. Itse tehtyä voi olla helpompi myös maistaa vähän ohjeen mukaan.

Myös muut kotityöt, kuten siivoaminen tai aamu- ja iltatoimet voi tarvita struktuuria eli näkyvää vaiheistamista ja toimintaohjeen.

Vapaat (sosiaaliset) tilanteet ovat usein haastavia!


Erilaiset (sosiaaliset) vapaat tilanteet ja toiminnot, kuten esim. se, että lapselle tulee kaveri kylään, voi vaatia struktuuria. On hyvä miettiä etukäteen toimintaohjeita, mitkä ovat toivottavia erilaisissa tilanteissa. Pienen lapsen kanssa voi esimerkiksi kuvin miettiä, mitä kaikkea voi kaverin kanssa kotona tehdä. Näitä voivat olla esimerkiksi kuvat ulkona keinumisesta, mehun ja keksien herkuttelusta, autoleikeistä, kiipeilytelineellä olemisesta, lautapelien pelaamisesta jne.

Myös esim. sukujuhlat voivat olla haastava tapahtuma, jos ei tiedä, miten sukujuhlissa tulee käyttäytyä. Voidaankin tehdä ohje, jossa kirjoitetaan nuorelle erilaisia toimintaohjeita valmiiksi. Näitä voivat olla esim. juttelu ihmisten kanssa. Jutellessa voi olla hyvä ohjeistaa, mitkä asiat ovat hyviä keskustelun aiheita. Kuulumisia voi kysyä ja kertoa omia kuulumisiaan lyhyesti. Voi ohjeistaa, että vanhoilta ihmisiltä erityisesti voi kysyä vointia, miten esim. mummo on voinut. Nuorempien koulussa olevien sukulaisten kanssa voi jutella vaikka koulusta, miten koulussa on mennyt ja onko ollut kokeita jne. Myös muita hyviä keskustelunaiheita voi nuoren kanssa miettiä ja kirjoittaa ylös listaksi. Tämän lisäksi voi etukäteen ohjeistaa, miten voi kohteliaasti poistua vessaan jne.

Myös erilaisissa paikoissa oikein käyttäytyminen voi olla etukäteen hyvä ohjeistaa strukturoimalla. Esimerkiksi kirjastossa käynti voidaan esittää 3 kuvalla. Ensimmäinen kuva voi olla henkilöstä, joka hyssyttää olemaan hiljaa, jotta oppija tietää puhua hiljaisella äänellä kirjastossa. Toinen kuva voi olla lukevasta henkilöstä. Kolmas kuva voi ilmentää kirjastossa rauhallisesti toimimista, jotta lapsi ei juoksentelisi kirjastossa vaan malttaisi kävellä rauhassa.

Struktuurin tarve ei (välttämättä) katso ikää!

Eräs äiti kertoi koulutuksessani omasta itsenäisesti asuvasta tyttärestään valaisevan esimerkin. Koska itsenäinen tiskaaminen ei ollut tuottanut puhdasta tulosta, oli nuori alkanut käyttää kertakäyttöastioita. Nuorelta puuttui toimintaohje, missä järjestyksessä kannattaa tiskata astiat, jotta ne eivät jäisi rasvaisiksi. Kun äiti ja tytär kirjoittivat paperille astioiden tiskaamiseen oikean järjestyksen, luopui tytär kertakäyttöastioista, kun tiskaaminen alkoi sujua.

Muista riittävä ja kannustava tuki ja ohjaus!

Tässä nyt joitain esimerkkejä strukturoinnista! Monia muitakin tilanteita ja toimintoja kannattaa strukturoida. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että pelkkä toimintaohje harvoin riittää. Muista varsinkin alussa struktuurin lisäksi olla myös itse lapsen ja nuoren tukena ja ohjaamassa toimintaa. Mikään paperilta löytyvä ohje ei automaattisesti auta varsinkaan lasta toimimaan oikein. Meidän täytyy olla avustamassa ja ohjaamassa nepsy-oppijaa hyödyntämään tekemäämme ohjetta. Näin tuemme pikkuhiljaa myös oppijan toiminnanohjauksen kehittymistä, aluksi noudattamalla tekemäämme ohjetta ja pikkuhiljaa opastamalla ohjeiden omatoimiseen tekemiseen ja hyödyntämiseen.

Muista lisäksi aina positiivinen kannustaminen ja rohkaisu, vaikeissakin tilanteissa. Muistuta myös oppijaa, että me vasta harjoittelemme näitä elämäntaitoja, eikä vielä tarvitse olla valmis. 😊

Tsemppiä kasvatus- ja opetustehtävään!

Jos kiinnostuit aiheesta enemmän ja haluat lisätietoja, klikkaa itsesi toiminnanohjausta ja sen tukitoimia käsittelevään verkkokurssiin! Kurkkaa lisätietoa täältä: Kasvattajan opas toiminnanohjauksen tukemiseen! – Oppimispoluilla

Kuvat Papunet.

Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja ja oppilaanohjaaja, joka työskentelee tutkintokoulutukseen valmentavassa (TUVA-) koulutuksessa opettajana mm. nepsy-oppijoiden kanssa. Mari opiskelee jatkuvasti lisää nepsy-aiheista erilaisten koulutusten ja kirjallisuuden avulla. Mari on opiskellut mm. ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Hän on käynyt lisäksi ADHD-liiton Strategia-menetelmäohjaajakoulutuksen sekä Valteri-koulun autismikirjon asiantuntijakoulutuksen. Mari täydennyskouluttaa ammattilaisia nepsy-aiheista. Hän kouluttaa mm. Mininepsy-koulutuksissa sekä toimii toisena kouluttajana neuropsykiatrinen valmentajakoulutuksessa.

Nepsy-asiat ovatkin Marin sydämen asia.