Arkeen sujuvuutta tunnistamalla toiminnanohjauksen pulmat!


Monet meitä kasvattajia ihmetyttävät ja välillä ärsyttävätkin lasten ja nuorten käyttäytymistavat saattavat johtua toiminnanohjauksen pulmista. Nepsy-lapsilla ja -nuorilla toiminnanohjauksen pulmia on lähes aina ja siksi tulevan lukuvuoden aikana paneudumme asiaan enemmän.

Tämä blogi on ensimmäinen toiminnanohjausta käsittelevästä blogien sarjasta. Tämän blogin avulla saat eväitä tunnistaa paremmin lapsen ja nuoren käyttäytymisessä toiminnanohjauksen heikkoudet. Et myöskään tule niin herkästi epäilleeksi näitä lapsella ja nuorella näyttäytyviä haasteita tahalliseksi toiminnaksi, kuten muuten saattaisit epäillä. Syksyllä ilmestyvä toinen blogi käsittelee sitten toiminnanohjauksen tukemista. Kolmannen blogin aiheena on toiminnanohjauksen tukeminen arkea strukturoimalla ja neljännen blogin aiheena ennakointi tukemassa toiminnanohjausta.

Toiminnanohjauksen osa-alueisiin ja toiminnanohjauksen tukemiseen liittyen järjestän myös iltawebinaareja, joihin olet tervetullut mukaan saamaan aiheesta lisätietoa. Lisäksi nettisivuiltani löytyy kasvattajille suunnattu toiminnanohjauksen tukemiseen liittyvä verkkokurssi, jossa vielä kattavammin aiheesta.

(Koska käsittelen blogissani lapsilla ja nuorilla ilmeneviä ilmiöitä, käytän jatkossa ilmausta ”oppija” kuvaamaan näitä aktiivisia ikäryhmiä.)


Kun asiat eivät etene ikätasoisesti…


Toiminnanohjauksen pulmien näkyminen

Moni kasvattaja pähkäilee arjessa oppijansa kanssa tehtävien ja toimintojen etenemättömyyttä. Saattaa esiintyä jumiutumista.  Asioita voi jäädä tekemättä ja vaikka aikuinen on pyytänyt jonkin toiminnan aloittamista jo hyvissä ajoin, voi se jäädä viime tinkaan, kesken tai jopa kokonaan hoitamatta muistuttelusta huolimatta. Tarvitaan monta kehotusta ja välillä jopa uhkausta, jotta arkiset ja usein helpotkin tehtävät tulisivat lopulta hoidettua. Esimerkkinä voi olla oman huoneen siivous, joka venyy useamman päivän operaatioksi ja jota työstetään kuin rakennettaisi Roomaa oppijan ja aikuisen yhteistyönä. Kuulostaako tutulta? Ymmärrän.


Toiminnanohjaus kuin sinfoniaorkesterin kapellimestari!


Mitä toiminnanohjaus on?

ADHD-keskus määrittelee toiminnanohjauksen olevan kykyä toimia mielekkäällä tavalla tehtävä- tai oppimistilanteissa sekä kykyä käyttäytyä tilanteiden vaatimusten mukaisesti. Lisäksi toiminnanohjaus on taitoa ylläpitää toimivaa ratkaisumallia tilanteen vaatimusten mukaan ja jonkin lopputuloksen saavuttamiseksi. Toiminnanohjausta on myös verrattu lennonjohtoon, joka vastaa lentojen suunnittelusta ja koordinoinnista. Myös sinfoniaorkesterin kapellimestariksi verrattu toiminnanohjaus kertoo hyvin toiminnanohjauksen roolista. Jos kapellimestari on taitava ja osaa johtaa orkesteria, saa hän soiton kuulostamaan erinomaiselta. Jos kapellimestari ei oikein tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, kuulostaa taitavienkin soittajien soitto sekavalta.

Voimmekin todeta, että toiminnanohjauksella on aika iso rooli ihmisen toiminnassa.

Toiminnanohjaus kehittyy pienellä lapsella vähitellen aikuisten tuella ja ohjauksella. Myös neurotyypillisen lapsen toiminnanohjausta täytyy tukea ja erilaisissa tilanteissa pientä lasta auttaa. Käyttäytymistä ja tehtävien suorittamista tuleekin harjoitella erilaisilla tehtävillä ja toiminnoilla. Jos kuitenkin lapsella on neurologista pulmaa taustalla, ei hänen itsenäinen toiminnanohjauksensa kehity kuten tavallisesti lapsilla kehittyy. Tämän takia nepsy-nuorikin tarvitsee edelleen tukea tilanteissa, joissa muut ikätoverit jo selviytyvät itsenäisesti. Näissä tilanteissa meidän täytyy edelleen auttaa nuorta, koska kyseiset tehtävät eivät automatisoidu samalla tavalla kuin neurotyypillisillä lapsilla ja -nuorilla.

Esimerkiksi voi olla koululainen, joka tarvitsee tukea aamu- ja iltatoimiin sekä koulussa läksyjen merkitsemiseen. Toinen esimerkki voi olla nuori, joka ei hoida itsenäisesti kouluun liittyviä asioita, esim. kokeet, paperit jne. vielä ammatillisessa koulutuksessakaan. Tyypillistä on myös jo opittujen taitojen taantuminen, josta voi kertoa vaikka koululaisen itsenäisesti tehdyt aamutoimet, jotka ennen joulua lapsen kuormittuessa eivät enää sujukaan itsenäisesti.  


Toiminnanohjauksen pulmat näkyvät monipuolisesti arjessa!


Mitä ovat toiminnanohjauksen osa-alueet ja miten tunnistetaan toiminnanohjauksen pulmat?

Toiminnanohjaukseen kuuluu mm. aloitekyky, vaihtaminen, suunnittelukyky, organisointikyky, työmuisti, käyttäytymisen inhibointi eli ehkäisy ja itsetarkkailu sekä tunteiden säätely. Seuraavaksi katsomme vähän tarkemmin, miten eri osa-alueiden pulmat näkyvät arjessa.


Aloitekyky on toiminnanohjauksen pohja, jolle kaikki muu rakentuu. Jos oppijan aloitekyky on heikko, on hänellä vaikeuksia aloittaa toimintaa tai jonkin tehtävän tekemistä, olipa kyseessä arkipäiväinen ja helppo toiminta tai vaikeampi tehtävä. Aloitekyvyn vaikeudesta voi kertoa esim. vaikeus tulla syömään kutsuttaessa tai ruveta pukemaan päivävaatteita. Koulussa aloitekyvyn puutteet saattavat näkyä esim. oppitunnin alussa tehtävien teon aloittamisen vaikeutena, vaikka muut oppijat tekevät jo tehtäviä. Myös annettujen ohjeiden kuuntelu saattaa olla haastavaa.

Hyvä on ymmärtää, että aloitekyky ja oma-aloitteisuus ovat eri asioita. Aloitekyky ja aloitteellisuus toiminnanohjauksen osa-alueena on kaiken toiminnan aloittamiseen vaadittua taitoa, kun taas oma-aloitteisuus on selvästi vaativampi ja usein opittu taito. Aloitekyvyn pulmat tulkitaan harmillisen usein motivoitumattomuudeksi suorittaa tehtäviä, mikä haastaa nepsy-oppijan tilannetta vielä entisestään.


Vaihtaminen tarkoittaa tarkkaavuuden ja keskittymisen kohteen joustavaa vaihtamista tilanteen kannalta olennaiseen. Vaihtaminen edellyttää aloitekykyä. Jos vaihtaminen on vaikeaa, voi henkilöllä olla esim. haasteita lopettaa toiminta kuunnellakseen aikuisen lisäohjeita työskentelyn lomassa. Yksinkertaisimmillaan vaihtamisen pulmat näkyvät arjessa lapsella toiminnasta toiseen siirtymissä. Pulmia voi tuottaa vaikka leikkimisen lopettaminen jonkin muun toiminnan alkaessa. Ruokailemaan tai ulkoilemaan lähtemiset voivat näkyä mm. hitautena. Kun vaihtamisen haasteet ovat suuret, esiintyy jumiutumista, jolloin oppija voi mennä täysin jumiin pystymättä tekemään mitään.


Älylaitteet haastavat tarkkaavuuden vaihtamista toiminnan kannalta olennaiseen!


Suunnittelukyky on taito, joka useimmilla meistä käynnistyy automaattisesti. Esimerkkinä voi nimetä tilanteen, jossa neurotyypillinen oppija kuulee tulevasta askartelusta ja alkaa hyvin nopeasti miettimään, millaisen haluaa itse tehdä (mm. väri, koko ja omat erikoisuudet askartelutyöhön).  Suunnittelukyky vaatii aloitekyvyn ja vaihtamisen taitoja pystyäkseen toimimaan kuten kuuluu. Suunnittelukyvyn heikkoudesta kertoo se, että ihminen jättää tehtävän aloittamisen liian myöhäiseen vaiheeseen. Suunnittelukyvyn heikkoudesta kertoo myös se, että lapsi tai nuori toimii ennen kuin on ajatellut, mitä tilanteessa täytyy tehdä ja miten. Isompien projektien kohdalla aikatauluttaminen on usein haastavaa ja työ ei välttämättä etene ennen kuin asialla on todellinen kiire tai se on jo myöhässä, jos ei jää lopulta kokonaan hoitamatta.


Organisointikyky on toimimista järjestelmällisesti. Organisointikyky edellyttää aloitekykyä, vaihtamista ja suunnittelukykyä. Kun organisointi on vaikeaa, työskentely on usein tehtävästä toiseen hyppivää. Esimerkkinä voidaan ajatella askartelutilanne, jossa oppija on aloittanut tekemään jo seuraavaa työvaihetta, vaikka hän ei ole tehnyt vielä ensimmäistäkään valmiiksi. Sitten hän saattaa huomata jonkun hakevan loppuvaiheeseen liittyviä materiaaleja ja hakea myös itse ne tehden jotain jo viimeisestä työvaiheesta. Työ ei näin oikein etene, kun mitään työvaihetta ei saada valmiiksi. Kaikki on vähän kesken ja usein sekaisin.


Keskeneräisyyttä ja sekaisuutta työskentelyssä.


Työmuistia tarvitaan, jotta pystymme pitämään mielessä tilanteen ja toiminnan kannalta olennaiset asiat. Työmuistiin liittyy myös unohdettujen asioiden mieleen palauttaminen. Kun työmuisti on heikko, tekeminen ikään kuin hajoaa, kun henkilö ei enää muista, mitä oli tekemässä ja miten. Nepsy-lapsilla ja -nuorilla työmuistin heikkous voi näkyä tietynlaisena avuttomuutena. Työskentely ei etene, kun ”toimintaohje” ei pysy päässä.


Käyttäytymisen inhibointi eli ehkäisy on kykyä olla toimimatta ympäristöstä tulevien ärsykkeiden ja impulssien johdattamana. Inhibointiin liittyy myös kyky lopettaa tietty toiminta tai käyttäytyminen tilanteen vaatiessa. Jos oppijan käyttäytymisen inhibointi on heikkoa, hän on usein myös häiriöherkempi niin ulkoa tuleville kuin sisäisillekin häiriöille. Hänen huomionsa saattaa esimerkiksi kiinnittyä ihmisiin, jotka kävelevät ikkunan ohi tai ääniin, joita kuului huoneen ulkopuolelta. Oppijan keskittyminen voi myös nälän tullen mennä kokonaan tähän sisäiseen tunteeseen. Inhiboinnin heikkoudesta kertoo myös ajatusten ja puheiden poukkoilu huomion kiinnittyessä eri asioihin. Heikosti inhiboiva oppija myös hermostuu usein herkemmin ja hänellä saattaa ilmetä kärsimättömyyttä.


Itsetarkkailu on kykyä arvioida omaa toimintaa ja suoriutumista. Jos oppijalla on pulmia itsetarkkailussa, ei hän huomioi omaa, mahdollisesti huonoakaan käytöstä tai sen vaikutuksia erilaisissa tilanteissa. Hän ei myöskään ymmärrä omaa osuuttaan haastavissa tilanteissa. Ei näe sitä, mitä oma toiminta tietyssä tilanteessa on mahdollisesti aiheuttanut. Hän ei esimerkiksi koulussa tarkista tehtäviään tai palauttamaansa koetta. Asioiden hoitaminen saattaa myös jäädä kesken.


Ei tunnista omaa osuuttaan haastavissa tilanteissa.


Tunteiden säätely on tässä blogissa viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, toiminnanohjauksen osa-alueena. Tunteiden säätely on kykyä säädellä omia tunnereaktioita suhteessa tilanteen vaatimuksiin ja ärsykkeisiin. Oppija, jolla on tunteiden säätelyn pulmia saattaa reagoida hyvin voimakkaasti erilaisiin pieniltäkin tuntuviin asioihin. Hän saattaa hermostua ja ärsyyntyä herkästi. Yhtä herkästi tulevat usein myös muut tunteet, ilosta onneen ja suruun. Mielialat saattavatkin vaihdella hetkessä ääripäästä toiseen.


Lopuksi…

Jos nyt tunnistit jonkun lapsen, nuoren tai aikuisen näistä esimerkeistäni, huomaat, että kyseessä on aito taitopuute, eikä esimerkiksi motivaatio-ongelma. Monet tekijät vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen erilaissa tilanteissa.


Kun oppijalla on motivaatiota, työskentely voi ajoittain olla todella tehokastakin!


On kuitenkin hyvä tietää, että hyvin aloitekyvytönkin oppija saattaa saada yllättävän räväkästi itsensä työskentelemään, jos aihe on häntä kiinnostava ja motivoiva. Pyri siis kasvattamaan motivaatiota, se auttaa valtavasti. Lisäksi on hyvä muistaa, että olipa tilanne mikä tahansa, ihminen hyötyy aina hyvästä ja kannustavasta ilmapiiristä. Mukavaan ilmapiiriin kannattaakin siis panostaa motivoinnin lisäksi, vaikka välillä se saattaisi kysyä meiltä aikuisilta tunteiden säätelyn taitojakin! 😊 Tsemppiä!


Panosta motivointiin sekä hyväksyvään ja kannustavaan ilmapiiriin!


Jos kiinnostuit aiheesta enemmän ja haluat lisätietoja, klikkaa itsesi toiminnanohjausta ja sen tukitoimia käsittelevään verkkokurssiin tai tule mukaan toiminnanohjaukseen syventyvään webinaariini 27.9.2022 klo 17.00! Kurkkaa näistä lisätietoa täältä:

Nepsy-koulutukset | Oppimispoluilla – Oppimispoluilla


Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja ja oppilaanohjaaja, joka työskentelee erityisopetuksen vastuuopettajana mm. nepsy-oppijoiden kanssa. Mari opiskelee jatkuvasti lisää nepsy-aiheista erilaisten koulutusten ja kirjallisuuden avulla. Mari on opiskellut mm. ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Hän on käynyt lisäksi ADHD-liiton Strategia-menetelmäohjaajakoulutuksen sekä Valteri-koulun autismikirjon asiantuntijakoulutuksen. Mari täydennyskouluttaa ammattilaisia nepsy-aiheista. Hän kouluttaa mm. Mininepsy-koulutuksissa sekä toimii toisena kouluttajana neuropsykiatrinen valmentajakoulutuksessa.

Nepsy-asiat ovatkin Marin sydämen asia.